Kuninkaallinen visiitti Raahessa 16.7.1802

Jenny Montinin ompelukirja 1800-luvulta kuuluu Raahen museon kokoelmiin

Raahesa on vieraillu ainaki kolome Tärkijää ukkua:

  • ekaksi tämä Kustaa, Johanin yllätysvieras,
  • sitte Allu (Aleksanteri I), joka ei onneksi kuullu sitä väärää mussiikkiesitystä ja suuteli Janikan suortuvia ja jätti Catharinan raapimaan sormuksella ikkunaa
  • ja sitte vähä myöhemmin yks UKK, joka hiihteli täälä muuan vuosikymmen sitte.

Seuraava dokumentti kertoo kuningas Kustaa IV Adolfin vierailusta Raaheen 16.7.1802

Museon esineet saattavat kätkeä sisälleen pieniä aarteita. Kokoelmissamme on useita pieniä, ns. ompelukirjoja: nahkakantisia kirjasia, joissa on pari paperista sivua ja useampia huopakankaisia sivuja, joihin voi laittaa silmä- ja muita neuloja kätevästi mukana kulkemaan. Kirja on kuin aivan oikea kirja minikoossa. Kansinahka on koristeltu pakotuskuvioin ja selkämys on myös viimeistelty.

Aika usein omistajattaren nimikirjaimet on painettu kanteen kultavärillä. Tällainen pieni kirja osui käteeni, käydessäni läpi erään laatikon sisältöä. Kaikeksi onneksi museaalinen uteliaisuuteni sai avaamaan tämän kirjasen ja katsastamaan, josko muinainen ompelija olisi jättänyt jälkeensä jotain tietoja itsestään, sillä kannessa ei ollut nimikirjaimia. Hämmästykseni oli melkoinen. Sen lisäksi, että ensimmäisellä sivulla luki "Demoiselle Jenny Montin 18 feb. 1870", löytyi kirjasta selostus kuningas Kustaa IV Adolfin vierailusta tai sen alusta Raahessa! Ensimmäinen versio oli aloittelevan kirjoittajan käsialalla tehty harjoitelma. Sen suomennos kuuluu näin:

"Vuonna 1802, kun kaikkein armollisin kuningas ja kuningatar matkustivat Raaheen 16. heinäkuuta kello seitsemän puolenpäivän jälkeen".

Kirjoittaja on jostain syystä jättänyt jutun sikseen ja seuraavalle sivulle on Jenny Maria Montin-Tallgren (4.3.1852-19.12.1931) kirjannut tarinan uudelleen ja suomeksi käännettynä se kertoo:

"Silloin kun kuningas Kustaa IV Adolf Puolisoineen matkusti maassamme ja heitä odotettiin saapuvaksi Raaheen, oli näille Korkeille Vieraille valmisteltu majapaikka johonkin kaupungissamme (kihlakunnantuomari Alopeuksen luo?) ja kuskit olivat jo kehotetut pysäyttämään vaunut, kun Majesteetti ei suvainnutkaan niin tapahtuvan, vaan antoi käskyn, että pitäisi "ajaa suoraan". He tulivat sitten lähimpänä olevan kauppias Johan Soveliuksen talon luo ja se sai majoittaakseen Kuninkaan ja Puolison seurueineen. Tämän suuren kunnian, joka Soveliuksen taloa näin odottamatta kohtasi, huomasi toki ajoissa sen omistaja, joka oli ulkona kadulla ja juoksi hän sekä Lars Frieman ("Moppe ja Lusse") niin lujaa kuin kintuistaan pääsivät lähimpään kadunvarren puotiin (veljekset Sovelius) ja ottivat sieltä mukaansa pakan kangasta, joka kaikessa kiireessä levitettiin Soveliuksen talon rapun eteen".

"Kertonut rouva Augusta Durchman synt. Hårdh (29.11.1835-1911) ja muistiin kirjoittanut Jenny Maria Tallgren synt. Montin vuonna 1900 lokakuussa." (Isot alkukirjaimet Kuninkaallisista kirjoitettaessa ovat alkuperäisen tekstin mukaisesti.)

Se, että kuningas Kustaa IV Adolf Raahessa vierailleessaan yöpyi Soveliuksen talossa, on kyllä ollut tiedossa, mutta se, että tämä Kunnia kohtasi heidät näin arvaamatta, oli kyllä yllätys.

Soveliuksen talossa, Laivapatruunin kodissa kerrotaan vierailijoille traagillista rakkaustarinaa, joka liittyy myös tähän vierailuun. Tarinan päähenkilöinä ovat serkukset Catharina Freitag (31.1.1769-17.4.1840) ja Johan Sovelius (yllä olevan tarinan Moppe, 14.10.1770-26.7.1852). Catharina asui perheensä kanssa talossa Brahenkadun ja Rantakadun kulmassa ja Johan sitä vastapäätä silloisen kauppatorin, nykyisen Myhrbergin torin pohjoislaidalla.

Catharina ja Johan olivat jo pienoisina piltteinä tykästyneet toisiinsa ja iän myötä tunne syveni rakkaudeksi. Serkusten avioliitot olivat kiellettyjä, mutta aika usein lupa heltisi sopivalta taholta kysyttäessä ja/tai sopivalla setelitukolla anomusta vahvistettaessa. Jostain syystä juuri tälle liitolle ei lupaa haluttu antaa, vaikka Johan kävi itse henkilökohtaisesti Tukholmassa kuninkaan luona sitä anomassa.

Raaheen suuntautuneen Kuninkaallisen vierailun aikana kauppias Johan Sovelius otti varmasti avioliittoluvan puheeksi Kustaa IV Adolfin kanssa, mutta lupaa ei hellinnyt, vaikka uskon Johanin pistäneen kaikkensa peliin tässä hänelle niin tärkeässä asiassa. (Lisäksi kerrotaan, että Catharina ja Johan anoivat lupaa vielä keisari Aleksanteri I:ltä hänen vieraillessaan Raahessa v. 1819)

Koska kohtalo niin julmalla tavalla oli määrännyt rakastavaiset ainaiseksi erilleen, vannoivat he ikuista uskollisuutta eivätkä suostuneet edes miettimään muita mahdollisia puolisoehdokkaita. Catharina ja Johan teettivät toisilleen kauniit messinkiset kynttilänjalat, joiden kynttilät sopivat sytyttävänsä aina, kun kaipasi toista tai suorastaan räytyi rakkaudessa. Kynttilät paloivat joka päivä kauppatorin molemmin puolin. Raahelaiset olivat murheissaan heidän puolestaan, varsinkin sen jälkeen, kun Johanin sisar Catharina Sovelius sai mennä naimisiin serkkunsa Josef Soveliuksen kanssa 1800-luvun alkuvuosina!

Johan Soveliukselle jäi tämä epäonni rakkaudessa kaihertamaan mieltä siinä määrin, että Soveliuksen suvun jälkipolvet kertovat hänen jääneen taloonsa kuljeskelemaan ja kummittelemaan. Erityisen syyniin joutuivat perheeseen tulevat miniäehdokkaat, joita Johan kävi tilaisuuden tullen tarkasti katsomassa. Kieltämättä toisinaan itsestäkin tuntuu, että Johan vielä huoneissaan liikkuu, mutta sympatiamme on täysin hänen puolellaan; avioliittoluvan epääminen oli vähintäänkin "sikaepistä!"

Eija Turunen

Lisää tietoa aiheesta:

Ookko kuullu

Tekijä: 

Eija Turunen